Cadyn yksärit

Rowandell Arizona


virtuaalihevonen - a sim-game horse

Nimi Rowandell Arizona, Alma Rotu, sukupuoli fwb, tamma
Syntymäaika 13.09.2018 Säkäkorkeus 167cm
Rekisterinumero VH18-031-0402 Omistaja Cady VRL-14637
Painotus Koulu, GP Kasvattaja Rowandell

Alma on laadukas ja kaunis puoliverinen, joka tuntee hyvin oman arvonsa. Rouva osaa olla omapäinen ja hankala ja sen kanssa täytyy löytää yhteinen sävel, jotta sen kanssa on miellyttävä työskennellä. Tämä hieno tamma ei anna mitään ilmaiseksi, mutta kun homman saa sen kanssa toimimaan, on Alma mitä miellyttävin ja herttaisin hevonen. Yhteisen sävelen löytäminen ei välttämättä ole ihan niin helppoa, mutta sitäkin antoisampaa!

Karsinassa hoidettaessa Alma voi olla vähän äkäinen ja pyörii kovasti ympäri karsinaa, jos sitä ei ole sidottu kiinni. Tamma onkin huomattamasti vaivattovampaa hoitaa käytävällä molemmin puolin kiinni sidottuna. Se nauttii harjattavana olemisesta ja roikottaakin usein päätään miltei lattiassa asti. Kipakkaluonteinen kun Alma kuitenkin jossain määrin on, saattaa se ilmoittaa varsin kärkkäästi, jos jonkin alueen harjaaminen ei ole ok. Kun esimerkiksi mahanalus on kutiava paikka ja sieltä harjaaminen ei tunnu sen mielestä kivalta, saattaa rouva ilmoittaa asiasta takajalkaa nostamalla.

Ratsastaessa Alma on niin tamma kuin vaan voi olla - jos jää puristamaan jalalla, ei se tunnu liikkuvan minnekään. Muuten se on melko simppeli, kunhan siltä osaa vaatia, se myös tekee! Aina välillä sen tekisi mieli mennä sieltä missä aita on matalin, mutta topakka ja osaava ratsastaja osaa motivoida sen takaisin työntekoon. Sitä täytyy siis toisinaan oikeasti käskeä, jotta se toimii, mutta halutessaan se osaa kyllä miellyttää. Pahimpina kiukkupäivinä se saattaa jumitella ja laiskotella, jolloin se monesti reagoi raippaankin takapuolta heittelemällä, mutta silloinkin sille on vain näytettävä kaapin paikka. Oikean ratsastajan alla siitä kuoriutuu näyttävä pakkaus, jonka kanssa kaikki näyttää helpolta.

Alma menee traileriin aina mukisematta ja matkustaa myöskin kiltisti. Se on tottunut matkaaja ja ei välttämättä tarvi seurakseen muuta kuin muhkean heinäpussin. Kilpailupaikalla ei rouva turhia hötkyile, se ei jännitä uusia paikkoja ja siksi se onkin niin hyvä kilpahevonen. Se on joka paikassa kuin kotonaan, rennosti ja rauhallisesti.

Sukutaulu

i. Alonso vd Halor ii. Amoun van de Halor
KRJ-II
iii. Attor
KTK-III, KRJ-II
iie. Liveza
KTK-III, KRJ-I
ie. Josquera
KRJ-I
iei. Ulysses
KTK-III, KRJ-I
iee.Mosquera
KTK-III, KRJ-I
e. Arcadia F
KTK-III
ei. Fronton du Roch
KTK-II
eii. Fendant
KRJ-II
eie. Clair de Lune
KRJ-I, KV-II
ee. Aquamarine F
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, YLA2
eei. Aquired Assets
KRJ-I, KRL-III, YLA1, KTK-III
eee. Coral Madness
KRJ-I, YLA2

s. 00.00.0000, skp Nimi, isä
s. 00.00.0000, skp Nimi, isä

Kilpailumenestys

Kouluratsastus
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00

Päiväkirja ja valmennukset


29.10.2018, maastoilua syysruskassa
Alma pääsi tänään maastoilemaan viileässä syyssäässä. Molemmat olimme varustautuneet hyvin pimeän tuloon - minulla oli päällä heijastinliivi ja otsalamppu ja Almakin oli yltä päältä heijastimiin peitottu. Matkaan lähdimme vielä valoisan aikaan, mutta hämärä voi yllättää hyvinkin nopeasti tähän vuodenaikaan.

Kävelimme melko reilun aikaa leveähköä kärrytietä pitkin, josta haarautui sitten hieman kapeampi hyväpohjainen polku, jossa olisi hyvä ravata. Painoin pohkeet kevyesti tamman kylkiin ja se lähti oitis reippaaseen ja isoon raviin, ja sitä piti jopa pidätellä hieman. Alma rakastaa maastoilua ja siellä se tykkää mennä kovaa, joten maastoilua pyritään harrastamaan sen kanssa mahdollisimman usein mielenvirkistykseksi!

Ilta alkoi hämärtyä kovaa vauhtia, kun olimme olleet metsässä reilun puoli tuntia. Päätin kääntyä siinä vaiheessa takaisin kotiinpäin, vaikka pimeän tuloon oltiin varustauduttu, ei sen aikaan ole kiva olla metsässä. Emme laukanneet maastossa ollenkaan, sillä kotiinpäin mennessä varsinkin Almalla on aina kova kiire, enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että se lähtee vedättämään minua ympäri metsiä.

Tallipihalla hyppäsin alas raudikon selästä ja taputin tätä kaulalle. Tartuin ohjaksista kiinni ja talutin tamman talliin, johon se saisikin loppuillaksi jäädä. Riisuin sen varusteista ja puin päälle fleeceloimen, sillä yöksi oli luvattu pientä pakkasta ja kolme hevosta ei riitä lämmittämään suhteessa isoa tallia tarpeeksi. Heitin punaiseen fleeceloimeen kääritylle tammalle vielä iltaheinät turvan eteen, iltaruoat tulisin jakamaan koko porukalle vähän myöhemmin.